Kolme vuotta kestänyt vaikea vaihe Siljan elämässä päättyi yhdeksän vuotta sitten polvileikkauksen yhteydessä. Sitä ennen elämä oli ollut äkkilähtöjä vessaan, ulostetta kovettavien lääkkeitten ottamista ja jatkuvaa epävarmuutta. Matkoilla yllättänyt ripuli oli katastrofi. Jalkaleikkauksen suunnittelun yhteydessä Silja rohkaistui puhumaan neurologille vaivastaan. Silja sai lähetteen fysioterapeutille, joka totesi etteivät harjoitteet auta peräsuolen toimintaan. Oulussa Siljalle tehtiin hermoratakartoitus, jonka myötä Siljan peräsuolesta löydettiin halvaantunut hermo.

 

Ei siitä vaietusta asiasta helposti puhuta. Minäkin kärsin kolme vuotta. Kun tutkimusten jälkeen sain käyttööni peräsuolen huuhtelulaitteen, elämänlaatuni koheni kertaheitolla. Tuntui, kuin olisi juhlat alkaneet. Elämä tuntui niin mukavalta, Silja muistelee.

 

Siljan tapauksessa hoitotarvikkeen saaminen, sen käyttöön perehdyttäminen ja seuranta ovat sujuneet ongelmitta. Suolihuuhtelun Silja tekee joka toinen päivä. Aikaa siihen menee 20 minuuttia. Alkuaikoina uuteen asiaan opettelu ja rutiinin löytäminen väsytti. Niistä ajoista myös hoitotarvikkeet ovat kehittyneet kovasti. Joskus Siljan harmitus näkyi muillekin, ja hän sai perheenjäseneltään tervetullutta perspektiiviä asiaan.

Lapsenlapseni ei ollut kovin suuri kun hän jo ymmärsi tilanteen ja tokaisi: “Mummu, jotkut meikkaa sen ajan. Ajattele että se ei ole sen pidempi aika”.

 

Silja on kokenut olonsa apua saatuaan niin vapautuneeksi, että päätti alkaa kertomaan vaivastaan kaikille. Ilmavaivoja ei tarvitse hävetä, kun vaivastaan kertoo vieraille. Silja järjestää miehensä kanssa puutarhatapahtumia, joiden vieraista monelle vierailu Siljan luona on ollut käänteentekevä tapahtuma.

Täällä on niin paljon meitä joilla on näitä samoja ongelmia. Kerron aina puutarhaa ihasteleville vierailleni, ettei kaikki ole aina sitä miltä näyttää. Kerron sairaudestani, ja eräskin vieras kertoi myöhemmin että olipa hyvä kun tuli lähdettyä. Hänellä oli nimittäin ihan samoja ongelmia, eikä hän ollut uskaltanut kertoa siitä kenellekään. Eräs vieras sanoi pysytelleensä neljä vuotta kodin läheisyydessä. Sitä ei vaan uskalleta sanoa ääneen, Silja kertoo.

 

Silja kannustaa kaikkia yksin ongelmiensa kanssa painivia kokeilemaan avoimuutta. Puhuminen kannattaa ja helpottaa oloa. Tukea hoitoon hakeutumiseen voi pyytää vaikka ystävältä.

 

Täytyy olla rohkea ja hakea apua. Sitä kautta saa diagnoosin ja oikeat, itselle sopivat välineet ja hoidon. Kuoresta pääsee ulos vain puhumalla. Ei tarvitse hävetä sitä mikä on. Vieraille voi kertoa että voi käydä ilmavaivavahinkoja ja että se on normaalia. Sitten ei tarvitse jännittää tilanteita niin paljon. On niin tärkeää että jokainen saa olla mitä on, eikä tarvitse näytellä muuta, Silja miettii.