Voit aina keskustella tarpeistasi lääkärin kanssa ja pyytää lääkäriä ottamaan kantaa hoitotarvikeasiaasi eli kirjoittamaan hoitotarvikemääräyksen. Ole ensin yhteydessä erikoissairaanhoidossa sinua hoitavaan lääkäriin tai jos tällaista hoitosuhdetta ei ole, niin varaa aika terveyskeskuslääkärille.

Kunnilla/kuntayhtymillä on kilpailutuksen perusteella tehdyt hankintasopimukset hoitotarvikkeiden toimittajien kanssa. Kunnilla on kuitenkin mahdollisuus ja velvollisuus hankkia hoitotarvikkeita myös hankintasopimuksen ulkopuolelta, jos sopivaa tuotetta ei löydy kunnan valikoimasta.

Useimmissa kunnissa hoitotarvikkeille on laadittu ohjeelliset jakelumäärät, jotka perustuvat esimerkiksi valtakunnallisiin Käypä hoito -suosituksiin ja keskimääräiseen käyttötarpeeseen. Ohjeelliset jakelumäärät eivät ole sitovia, vaan tuotetta tulee saada yksilöllisen käyttötarpeen mukaisesti.

Potilaslain 2 luvun 3 § 3 momentin mukaan potilaan yksilölliset tarpeet on mahdollisuuksien mukaan otettava hänen hoidossaan ja kohtelussaan huomioon. Ammattihenkilölain 22 § mukaan laillistettu lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä hoidosta, ja tähän liittyen hoitotarvikkeiden myöntämisestä potilaalle (eduskunnan oikeusasiamies 18.6.2013 dnro 2570/4/12). Yksilöllistä tarvetta määritettäessä tulee huomioida myös sosiaalinen turvallisuus (terveydenhuoltolaki 1 luku 10 § 1 momentti). Pelkästään se, että hoitotarvike teknisesti toimii, ei vielä tee siitä yksilöllisen tarpeen mukaista.